Kun some on täynnä vippaskonsteja puutarhanhoidon oikopoluille ja anekdootteja kotipuutarhurin todistetusti onnistuneesta puutarhanhoidon perusteiden heittämisestä romukoppaan, miksi kannattaisi nähdä vaivaa? Lyhyt vastaus: koska oikotietä onneen ei ole!
Vaikka jossain puutarhassa onnistuisi viljelyssä panostamatta siihen lainkaan, useimmissa tämä taktiikka ei toimi. Koetellut ja testatut käytännöt ovat hyväksi havaittuja, koska ne toimivat riippumatta sijainnista ja tähtien asennoista. Vuoroviljely on helpoin tapa välttää puutarhaan pesiytyviä kasvitauteja ja varmistaa ravinteikas kasvualusta vuodesta toiseen. Maanparannus on tärkeää sekä aloitettaessa viljelyä, että myöhemmin runsaiden satojen varmistamiseksi.
Vuoroviljelyssä noudatetaan viljelykiertoa eli samalla alueella ei kasvateta samaa kasvia peräkkäisinä vuosina. Vuoroviljelyn tarkoituksena on välttää kasvitautien ja tuholaisten riskiä sekä lisätä ravinteiden määrää maaperässä. Viljelykierrossa huomioidaan kunkin kasvilajin vaatimukset kasvualustan ravinnemäärien suhteen sekä sen alttius erilaisille taudeille ja tuholaisille.
Siten samaan kasvisukuun kuuluvia lajeja ei tule viljellä samalla alueella peräkkäisinä vuosina, koska ne ovat yleensä alttiita samoille taudeille ja tuholaisille. Esimerkkinä koisokasvit – peruna, tomaatti, munakoiso – houkuttelevat samoja tuholaisia. Saman lajin kasvattaminen samalla alueella peräkkäisinä vuosina voi johtaa autotoksisuuteen eli kasvin itse erittämien kemikaalien haitallisuuteen saman kasvilajin taimille.
Neljän vuoden kierto
Vuoroviljelyssä viljelyala jaetaan tyypillisesti neljään lohkoon. Oletuksena on, että ensimmäisenä vuonna kasvualusta on ravinnerikkain eli hyvin lannoitettu.
Vuosi I: viljellään yhdessä lohkossa lajeja, jotka tarvitsevat runsaasti ravinteita. Tällaisia ovat esimerkiksi tomaatti, kaalit, vesimeloni, kurkku ja kurpitsat.
Vuosi II: samassa lohkossa viljellään nyt kasveja, jotka tarvitsevat hieman vähemmän ravinteita. Näitä lajeja ovat esimerkiksi juurikasvit ja sipuli
Vuosi III: vuorossa ovat vähän ravinteita tarvitsevat lajit. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi peruna, yrtit, retiisi ja erilaiset kukkakasvit.
Vuosi IV: maa on kesannolla ja siinä viljellään maahan typpeä luovuttavia lajeja sekä maanparannuskasveja. Nyt lohkoon voi kylvää herneitä tai papuja tai yksivuotista apilaa.
Tee muistiinpanoja!
Viljelykierron toteuttaminen on helpompaa, jos kierron eri viljelyalat ovat suunnilleen samankokoisia. Jotta muistaisit missä olet viljellyt mitäkin ja milloin, kannattaa viljelyalojen paikat ja niissä kasvatetut kasvit merkitä muistiin. Seuraavana keväänä kiität itseäsi muistiinpanoista. Helppo tapa toteutuneen kasvivalikoiman muistiin merkitsemiseen on ottaa kasvimaan eri alueista kuvat ja kirjoittaa kuvaan siinä olevat kasvit.