Puutarhanhoito helpottuu, kun puutarhuri alkaa tehdä yhteistyötä luonnon kanssa. Mutta tarkoittaako tämä, että rikkaruohot rehottavat ja lahopuut täyttävät pihan? Ehkä, tai sitten ei.
Puutarha on ihmisen luomus, jonka on useimmiten tarkoitus visuaalisesti miellyttää puutarhuria. Se, mitä itse kukin mieltää kauniiksi puutarhaksi, on tietenkin täysin yksilöllistä. Useimmille meistä ajatus miellyttävästä puutarhasta sisältää kuitenkin jonkinlaisen selkeän rakenteen, vihreää rehevyyttä ja värejä kukinnoissa. Tästä pääsemmekin laiskan puutarhuroinnin ytimeen: suunnittelu, rakenne ja valinnat.
Laiskan puutarhurin 10 käskyä
1 Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Pätee myös puutarhassa. Puutarha on elävä ja kehittyvä kokonaisuus, joka ei ole koskaan ”valmis”. Silti ja ehkä juuri siksi hyvä suunnittelu helpottaa sen hoitamista merkittävällä tavalla. Ennen kuin lähdet puutarhatöihin, mieti mitä olet tekemässä ja miksi. Jos olet luomassa uutta istutusaluetta, mikä on juuri sinun puutarhassasi paras tapa tehdä se. Jos aiot kitkeä tai leikata nurmikkoa, mieti milloin on puutarhan kannalta paras aika tehdä se. Rikkakasvit kannattaa kitkeä ennen kuin ne ehtivät kerätä ravinteita juuriinsa ja nurmikkoa ei kannata leikata, jos sääennuste lupaa viikon hellejaksoa.
2 Selkeä rakenne
Selkeä rakenne helpottaa puutarhan hoitoa ja saa sen näyttämään ”siistiltä”, vaikka istutusalueet muodostuisivat rikkaruohokasvustoista. Puutarhan jakaminen alueisiin tai ”huoneisiin” auttaa kohdistamaan hoitotoimet sinne, missä niistä on eniten hyötyä ja tarkastelemaan puutarhaa kokonaisuutena. Keskitä hoitoa vaativat istutusalueet parhaille paikoille, muodosta nurkkiin ja taustoille villimmän kasvun saarekkeita, varaa tila nurmikolle tai muulle oleskelualustalle sieltä missä sitä eniten käytetään. Priorisoi puutarhan osat sen mukaan kuinka paljon haluat käyttää aikaa ja vaivaa niiden hoitoon ja missä se on tärkeintä.
3 Valitse oikeat kasvit
Laiskan puutarhurin pihalla kasvivalinnat noudattavat suunnilleen seuraavaa jakoa: 5% paljon hoitoa vaativia jalostettuja kasveja, jotka ovat omia ”pakko saada” tai ”wow” -valintoja; 10% kesän hyötykasveja tai kesäkukkia, jotka vaativat ensipanostuksen ja ajoittaista huolenpitoa, mutta poistuvat syksyllä; 25% nurmikkoa, käytäviä ja oleskelualueita; 30% vähään tyytyviä maatiaisia ja kotimaisia luonnonkasveja; 30% puita, pensaita ja aluskasvillisuutta. Tällä jaolla puutarhan vaatima hoito asettuu hallitulle tasolle, mutta siellä on silti monenlaisia puutarhuria miellyttäviä osia.
4 Panosta perustaan
Puutarhan hyvinvointi perustuu maaperään. Hyvä ja ravinteikas maaperä puutarhaa perustettaessa on paras lähtökohta, mutta vanhan puutarhan kanssa kannattaa yhtälailla parantaa maata. Levitä kompostia, kerää syksyn lehdet puiden ja pensaiden alle sekä perennapenkkeihin maatumaan, silppua lehdet ruohonleikkurilla nurmikolle, käytä luonnonmukaisia lannoitteita ja älä lannoita turhaan, kalkitse vain silloin, kun se todella on tarpeen, kasvata monimuotoisesti – erilaiset kasvilajit vaikuttavat eri tavoin myös maaperään, käytä eläviä katteita.
5 Ei paljasta maata
Luonnossa paljasta maata on vain tuuheimpien kuusien alla, jonne auringonvalo ei osu koskaan. Istuta kasvit istutusalueille tiheästi, käytä puiden ja pensaiden alla maanpeittokasveja, perusta hyötykasvimaat ja lavat kumppanuusviljelyn menetelmin. Mitä vähemmän tilaa rikkaruohoille on, sitä vähemmän niitä tulee ja säästyt kitkemiseltä. Käyttämällä hyötyviljelyssä kumppanuuskasveja, joilla on allelopaattisia ominaisuuksia, voit myös estää rikkaruohojen itämistä ja kasvamista.
6 Puutarhajäte ei ole roskaa – käytä se puutarhassa
Puutarhassa syntyy kesän aikana varsin paljon vihermassaa, jolle tarvitaan sijoituspaikka. Kuolleet lehdet, kasvinosat, leikatut oksat ja lahonneet puut päätyvät helposti sorttiasemille, kun piha halutaan pitää ”siistinä”. Kaikki tämä puutarhajäte on tosiasiassa arvokasta ravinnemateriaalia. Maaperän ravinteet kesän aikana päätyvät kasvien lehtiin, varsiin, runkoihin ja muihin osiin. Jos viet tämän kasvimassan syksyllä jätteenkeräykseen, heität käytännössä ilmaiset lannoitteet pois. Perusta lehtikomposti puutarhajätteille, haravoi lehdet suoraan istutusalueille ja tee leikatuista oksista tai lahorungoista aitoja, kukkapenkkien reunoja, hyönteishotelleja tai haketa ne katteeksi. Kitketyt rikkaruohot voit laittaa vedellä täytettyyn ämpäriin viikoksi ja saat siitä typpipitoista lannoitenestettä.
7 Suosi luonnonkasveja ja maatiaiskantoja
Paikalliset kasvilajit ja kannat ovat sopeutuneet puutarhan oloihin ja kukoistavat siellä ilman erityistä hoitoa. Luonnonkasveja on ja tulee jokaiseen puutarhaan tuulen ja lintujen levittäessä siemeniä. Niistä muodostuu puutarhan tausta-alueille luonnollinen kasvillisuus, jolle puutarhurin ei parhaimmillaan tarvitse tehdä mitään. Maatiaiskasvikannat ovat lähellä luonnonkasveja, koska ne ovat pitkän paikallisen viljelyhistoriansa aikana kehittyneet suomalaisiin olosuhteisiin sopeutuneiksi. Silti niihin kuuluu yleisiä puutarhakasveja, joilla saa puutarhaan kukkaloistoa ja erilaisiin puutarhatyyleihin sopivia istutuksia. Kun valitset perennoja puutarhaasi, tarkista löytyykö lajista maatiaiskantaa. Maatiaiskasvien siemeniä välittää mm. Maatiainen ry ja taimia myyvät jotkut taimistot.
8 Luo suojaa ja ravintoa eläimille
Puutarhan kumppaneihin kuuluvat myös mm. linnut, siilit, sammakot, oravat, hyönteiset, madot ja toukat. Vaikka näistä voi joskus olla puutarhalle haittaakin, niistä on ennen muuta hyötyä. Monipuolinen luonnoneläimistö takaa, että puutarhasta löytyy myös tuholaisten syöjiä, että kasvit tulevat pölytettyä, ja että koko puutarhan ekosysteemi toimii. Luonnoneläinten asettumista omaan puutarhaan voi edesauttaa tarjoamalla niille suojapaikkoja ja ravintoa. Näitä syntyy puutarhaan luonnostaan, kun kasvivalikoimaan kuuluu kasvillisuutta kaikista kasvillisuuskerroksista: maanpeitekasveista varpuihin, ruohovartisiin, pensaisiin, pieniin ja isoihin lehti- sekä havupuihin. Pieneenkin puutarhaan on mahdollista saada monia näistä elementeistä hyvällä suunnittelulla.
Erinomainen keino houkutella eläimiä puutarhaan, on sijoittaa sinne vesiaihe. Pienimmillään se voi olla maanpinnalle asetettu ja kivillä täytetty vesikulho, suurimmillaan puutarhalampi. Vesiaiheen yhteydessä on aina varmistettava eläimille turvallinen poistumistie vedestä – sen voi rakentaa kivistä, paksusta uppopuusta tai muista materiaaleista, jotka pysyvät pinnan alla ja paikoillaan. Rakenna poistumistie niin, että se mahdollistaa kiipeämisen vedestä vesiaiheen reunan yli kuivalle maalle, mielellään kasvillisuuden suojaan. Ravintoa eläimille tuottavat monipuoliset istutukset, jotka houkuttelevat puutarhaan erilaisia hyönteisiä.
9 Muista monimuotoisuus
Monimuotoisuus on noussut esille jo monessa aiemmassakin kohdassa, mutta toisto ei haittaa. Puutarhaa hyödyttävä ja puutarhurin työtaakkaa vähentävä monimuotoisuus syntyy harkituilla kasvivalinnoilla ja puutarhan suunnittelemisella kokonaisuutena. Se tuottaa puutarhaan myös parhaiten luonnollisen ja viihtyisän ilmapiirin, jossa puutarhuri itsekin rentoutuu ja nauttii olostaan. Kasvilajien monipuolisuuden lisäksi muista puutarhan tilojen moninaisuus – valoa ja varjoa, rauhallista ja vilkasta, avointa ja kulman takaa yllättävää – vain mielikuvitus on rajana.
10 Tee vähemmän – nauti enemmän!
Usein paras teko, jonka puutarhuri voi tehdä, on olla tekemättä mitään. Luonto pärjää kyllä ilman ihmistä. Jos jätät tänään rikkaruohot kitkemättä, niitä voi olla viikon päästä paljon enemmän. Voi myös olla, että viljelykasvisi ovat hurahtaneet kasvuun ja peittäneet rikkakasvien taimet alleen. Kunnon rankkasade voi huuhtoa ruusun varteen pesiytyneet kirvat ja poikasiaan ruokkivat lintuemot napsia ensimmäiset kasveja syövät toukat. Voi myös olla, että jos vietät koko kesän riippukeinussa, syksyllä ympärilläsi on viidakko. Kuten niin monessa muussakin asiassa, puutarhassakin kultainen keskitie on usein paras. Onnistumisessa auttaa myös tieto, siksi riippukeinuun kannattaa ottaa mukaan tämän sivuston lisäksi hyvä puutarhakirja.
