Mitä kumppanuuskasvit ovat?
Kumppanuuskasviviljely tai maanviljelyn yhteydessä käytetty termi sekaviljely tarkoittaa eri kasvilajien yhtäaikaista viljelyä samalla alueella, jotta saavutettaisiin hyötyjä kasvussa, tuholaistorjunnassa tai viljelyn tehokkuudessa. Kumppanuuskasviviljelyssä pyritään maksimoimaan erilaisista kasvutekijöistä, kuten valosta, vedestä, tilasta ja ravinteista, saatava hyöty. Sopivilla kasviyhdistelmillä saadaan eri kasvilajit vaikuttamaan positiivisesti toistensa kasvuun: ne täydentävät toisiaan kasvutekijöiden käyttötavoissa ja useamman lajin kasvattaminen parantaa myös sadon onnistumisen varmuutta, koska se ei ole yhden lajin varassa. Samalla viljelyalalla voidaan tuottaa suurempi kokonaissato, kun viljelypaikan kaikki ominaisuudet pystytään hyödyntämään. Lisäksi monilajinen viljelys lisää alueen monimuotoisuutta.
Kumppanuuskasviviljelyn hyödyt lähekkäin viljeltäville kasveille tulevat usein kasvien tuottamien kemiallisten eritteiden tai niiden houkutusvaikutuksen kautta. Kasvi voi tuottaa juuristollaan tuholaisia karkottavaa tai rikkakasvien kasvua estävää kemiallista eritettä. Toisaalta kasvi voi myös vapauttaa typpeä maaperään, lannoittaen siten naapurikasvejaan. Kasvi voi houkutella kukillaan petohyönteisiä, jotka auttavat tuhohyönteisten kurissapitämisessä tai kasvi voi toimia ansana, houkutellen tuholaiset kimppuunsa, jolloin varsinainen viljelykasvi säästyy. Kasvi voi myös toimia toiselle kasville kasvutukena tai varjostuksena. Kasvia voi käyttää maankatteena pidättämään kosteutta maaperässä ja estämään rikkakasvien leviämistä.
Sekaviljely
Sekaviljelyä voi toteuttaa monella eri tavalla, esimerkiksi seosviljelynä, rivisekaviljelynä, kaistasekaviljelynä, vuorosekaviljelynä tai peltometsäviljelynä. Siihen, mikä näistä muodoista on paras itse kullekin, vaikuttavat sekaviljelyllä tavoiteltavat hyödyt, viljelyala ja omat mieltymykset. Jokainen voi valita itselleen ja viljeltäville kasveilleen parhaiten sopivat muodot. Seosviljelyssä eri lajit kylvetään samaan aikaan sekoituksena tai peräkkäin ja sato korjataan myös samaan aikaan. Tätä muotoa käytetään yleisimmin maataloudessa nurmen ja viljojen viljelyssä tai viherlannoituksessa. Rivisekaviljelyssä lajit kylvetään vuororivein. Tässä muodossa voidaan hyödyntää esimerkiksi kasvien erilaista valon- tai tuentarvetta. Kaistasekaviljelyssä lajit kylvetään vuorotellen leveämpinä kaistoina, mutta kuitenkin niin lähellä toisiaan, että ne vaikuttavat toisiinsa. Vuorosekaviljelyssä kasvit kylvetään eri aikaan niin, että ne kasvavat osan ajasta yhdessä, mutta niiden voimakkain kasvu ajoittuu eri ajankohtaan.
Permakulttuurikillaksi nimitetään kokonaisuutta, jossa yleisimmin kasvatetaan puiden lomassa erilaisia ravintokasveja pensaista varpuihin ja ruohovartisiin. Kiltaan istutetaan mielellään hedelmäpuita. Kotipuutarhurille sekaviljelyn hyödyt tulevat usein parhaiten esille, kun viljelykasveja ja muita kasveja kasvatetaan lomittain. Kasvilavaan voidaan istuttaa useita eri viljelykasveja sekä koristekasveja, joilla on hyviä kumppanuusominaisuuksia.
Totta vai tarua?
Kumppanuuskasveihin liittyy paljon uskomuksia ja käytännön kokemuksista tehtyjä johtopäätöksiä. Nämä eivät aina ole paikkansapitäviä, mutta kokemusperäisellä tiedollakin on sijansa. Usein toistettu väite kumppanuuskasviviljelyn hyötyjen tutkimusnäytön puuttumisesta ei sen sijaan pidä paikkaansa. Nykyään on jo laajaa tutkimusta sekaviljelystä ja sen hyödyistä. Tutkimuksissa käsitellään kuitenkin yleensä vain tiettyjen merkittävimpien viljelykasvien kumppanuuskasveja, koska ne ovat kaupallisesti tärkeimpiä. Siksi runsaasta tutkimuksesta huolimatta on vielä paljon hyötykasveja – ja etenkin koristekasveja – joiden vaikutuksista ei ole olemassa kuin kokemusperäistä tietoa.
Kolme sisarta
Tunnetuin historiallinen kumppanuuskasviyhdistelmä on kolme sisarta. Tämä Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden käyttämä yhdistelmä hyödyntää maissin, pavun ja kurpitsan toisilleen tarjoamat edut kasvattamalla niitä yhdessä. Kurpitsa toimii isoine lehtineen katekasvina kasvukauden alussa, estäen rikkaruohojen kasvua ja pidättäen kosteutta maassa. Maissin ja pavun kasvu myöhemmin kasvukaudella ylläpitää kummankin latvuksen kosteutta ja maksimoi auringonvalon käytön. Kasvaessaan korkeamman kasvin varjossa, matalamman kasvin on todettu käyttävän tehokkaammin hyväkseen auringonvaloa kuin kasvaessaan yksin. Papu tarjoaa sekä maissille että kurpitsalle ravinteita tuottaessaan typpeä maaperään.
Kumppanuuskasvien merkitys kotipuutarhurille
Kumppanuuskasveista on paljon hyötyä puutarhassa:
- Tautien torjunta: kumppanuuskasvit voivat erittämillään kemiallisilla yhdisteillä suojata muita kasveja taudeilta.
- Tuholaistorjunta: kumppanuuskasvit voivat suojata muita kasveja tuholaisilta, joko houkuttelemalla ne luokseen tai karkottamalla ne.
- Naapurikasvien sparraus: kasvien kasvaessa lähellä toisiaan, ne saavat sopivan määrän stressiä, joka saa ne kehittämään paremman juuriston ja kasvamaan paremmin.
- Ravinteiden tuotanto: jotkut kumppanuuskasvit pystyvät tuottamaan typpeä ilmasta ja luovuttavat sitä maaperään juurten tai kasviosien maatuessa tuottaen siten ravinteita muille kasveille.
- Varjostus: korkeat kumppanuuskasvit voivat antaa suojaa paahteelta varjossa viihtyville kasveille.
- Maaperän kunto: eri ravinteita hyödyntävät kumppanuuskasvit jakavat ravinteet tasaisesti ja erilaiset juuristot vaikuttavat maan rakenteeseen.
- Rikkaruohojen torjunta: maanpeitekasvit estävät rikkaruohoja valtaamasta kasvimaata ja jotkut kasvit erittävät kemiallisia aineita, jotka estävät muiden kasvien siementen itämistä.
- Suurempi sato: kumppanuuskasviviljely optimoi tilankäytön ja parantaa kasviterveyttä tuottaen enemmän satoa.
- Parempi maku: jotkut kumppanuuskasvit voivat parantaa toisten kasvien makua.
- Monimuotoisuus: lomittain kasvattaminen lisää monimuotoisuutta. Se taas parantaa maaperän kuntoa ja karkottaa tuholaisia, parantaen kasvien terveyttä ja koko puutarhaympäristön hyvinvointia.