Chaos gardening – kaaospuutarhurointi – on spontaaniutta puutarhanhoidossa korostavan suuntauksen äärimmäismuoto. Ajatuksena on lähestyä villiä luontoa ja poistaa puutarhanhoidon stressaavuus unohtamalla suunnittelu. Tämä toimiikin oikein hyvin, jos puutarhasta haluaa täysin luonnonmukaisen. Toisaalta, jos kotipuutarhuri haluaa saada puutarhaviljelystä satoa tai haluaa tiettyjen kasvien menestyvän puutarhassaan, kaaospuutarhurointi on kivinen tie.
Puutarhanhoito ja viljely perustuvat ihmisen toimintaan. Puutarha on alue, jossa ihminen muokkaa luontoa tehdäkseen siitä toivomansa kaltaisen. Toiveena voi olla millintarkka muotopuutarha tai vapaana rönsyilevä luonnonmukainen puutarha ja kaikkea siltä väliltä. Toiveet harvoin toteutuvat täydellisesti, eikä niiden tarvitsekaan. Kaikissa tapauksissa puutarha kuitenkin tarvitsee muodostuakseen ihmisen työtä.
Jotta työmäärä pysyisi kohtuullisena ja tuottaisi tulosta, on parempi suunnitella hieman etukäteen kuin korjailla paljon jälkikäteen. Viljelyssä ilman tietoa oikeista kylvöajoista, kasvien vaatimasta kasvuajasta, ravinteista ja tuholaisten torjunnasta, sato voi jäädä hyvin vaatimattomaksi.
Ajoitus on kaikki kaikessa
Kasvukausi Suomessa on lyhyt ja intensiivinen. Jos ostaa siemenpussin fiilispohjalta huhtikuussa, saattaa huomata, että chili olisi pitänyt kylvää jo helmikuussa saadakseen satoa. Toisaalta, jos kylvää kurpitsan liian aikaisin maaliskuussa, päätyy honteloihin, valonpuutteesta kärsiviin taimiin, jotka eivät selviä ulosistutuksesta.
Kylvökalenteri auttaa:
- Välttämään taimien ”venymisen” liian aikaisen kylvön vuoksi.
- Varmistamaan, että hitaasti kasvavat lajikkeet ehtivät kypsyä ennen syyspakkasia.
- Rytmittämään esikasvatusta niin, ettei keittiön ikkunalauta muutu läpikulkukelvottomaksi viidakoksi jo maaliskuussa.
Tilanpuute on ammattilaisenkin vihollinen
Spontaani siemenostos johtaa usein siihen, että toukokuussa pihalla on 40 kesäkurpitsan tainta, mutta tilaa vain kolmelle. Viljelysuunnitelma pakottaa katsomaan puutarhaa kriittisesti: montako neliömetriä on oikeasti käytössä?
Piirrä kasvimaasi paperille ja sijoita kasvit sinne jo talvella. Muista ottaa huomioon kasvien lopullinen koko ja taimivälit. Liian tiheästi istutetut taimet eivät tuota yhtä paljon satoa, kuin oikeilla istutusväleillä kasvavat. Toisaalta voit erityisesti lavaviljelyssä tihentää istutusvälejä sijoittamalla kumppanuuskasveja lomittain ja panostamalla lannoitukseen ja kasteluun. Valonsaanti on kuitenkin turvattava kaikille kasveille; toisten kasvien varjoon jääneet taimet harvoin tuottavat hyvin satoa. Tästä ovat poikkeuksena vain ne lajit, jotka nimenomaisesti viihtyvät varjossa.
Viljelykierto säästää monelta harmilta
Viljelykierron unohtaminen on varmin tie ongelmiin. Peruna- ja kaalimaan sijoittaminen vuodesta toiseen samaan paikkaan johtaa taudinaiheuttajien ja tuholaisten lisääntymiseen. Lisäksi joutuu lannoittamaan enemmän, koska erityisesti ravinnesyöpöt kaalikasvit kuluttavat tehokkaasti maaperän ravinteita.
Viljelykierron avulla voi varmistaa ravinteiden palautumisen kaikille viljelyalueille sekä minimoida kasvitautien ja tuholaisten aiheuttamat ongelmat.
Viljelysuunnitelman tekeminen
Viljelysuunnitelman on hyvä sisältää viljeltävät lajit, niiden kylvöaikataulut, tarvittavien taimien määrät ja viljelykiertosuunnitelma. Satoa ja puutarhan hyvinvointia lisää, jos suunnitelmaan ottaa mukaan kumppanuuskasvit. Kun vielä miettii valmiiksi tärkeimmät hoitotoimenpiteet ja niiden ajoituksen koko kesälle, varmistaa kasvien hyvinvoinnin ilman jatkuvaa stressiä siitä, pitäisikö nyt tehdä jotain.
Entä jos rakastaa spontaaniutta?
Spontaanius on ihanaa ja totta kai tilaa pitää jättää myös heräteostoille. Avainsana onkin tilan jättäminen. Jos suunnitteluvaiheessa lisää puutarhaan tilan viime hetken villityksille, nekin menestyvät eikä pihan nurkalle jää puutarhaliikkeestä tai messuilta mukaan tarttuneita taimia odottamaan sopivaa istutuspaikkaa syksyyn asti.