Vuoroviljelyssä noudatetaan viljelykiertoa eli samalla alueella ei kasvateta samaa kasvia peräkkäisinä vuosina. Vuoroviljelyn tarkoituksena on välttää kasvitautien ja tuholaisten riskiä sekä parantaa maan ravinteiden käyttöä. Viljelykierrossa huomioidaan kunkin kasvilajin vaatimukset kasvualustan ravinnemäärien suhteen sekä sen alttius erilaisille taudeille ja tuholaisille.
Siten esimerkiksi samaan kasvisukuun kuuluvia lajeja ei myöskään tule viljellä samalla alueella peräkkäisinä vuosina, koska ne ovat yleensä alttiita samoille taudeille ja tuholaisille. Esimerkkinä koisokasvit – peruna, tomaatti, munakoiso – houkuttelevat samoja tuholaisia. Saman lajin kasvattaminen samalla alueella peräkkäisinä vuosina voi johtaa autotoksisuuteen eli kasvin itse erittämien kemikaalien haitallisuuteen saman kasvilajin taimille.
Neljän vuoden kierto
Vuoroviljelyssä viljelyala jaetaan tyypillisesti neljään lohkoon. Oletuksena on, että ensimmäisenä vuonna kasvualusta on ravinnerikkain eli hyvin lannoitettu.
Vuosi I: viljellään yhdessä lohkossa lajeja, jotka tarvitsevat runsaasti ravinteita. Tällaisia ovat esimerkiksi tomaatti, kaalit, vesimeloni, kurkku ja kurpitsat.
Vuosi II: samassa lohkossa viljellään nyt kasveja, jotka tarvitsevat hieman vähemmän ravinteita. Näitä lajeja ovat esimerkiksi juurikasvit ja sipuli
Vuosi III: vuorossa ovat vähän ravinteita tarvitsevat lajit. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi peruna, yrtit, retiisi ja erilaiset kukkakasvit.
Vuosi IV: maa on kesannolla ja siinä viljellään maahan typpeä luovuttavia lajeja sekä maanparannuskasveja. Nyt lohkoon voi kylvää herneitä tai papuja tai yksivuotista apilaa.
Viljelykierron toteuttaminen on helpompaa, jos kierron eri viljelyalat ovat suunnilleen samankokoisia.
Miten suunnitellaan vuoroviljely kumppanuuskasvipuutarhassa?
Kumppanuuskasvipuutarhan vuoroviljelysuunnitelma ottaa huomioon kullakin viljelyalalla kasvatettavat kasvit kokonaisuutena. Jos kasvilavassa kasvaa esimerkiksi tomaatteja ja samettikukkia, ne siirtyvät kummatkin seuraavana vuonna toiseen lavaan. Kumppanuuskasviviljely ei sinällään vaikeuta vuoroviljelysuunnitelman tekemistä, on vain syytä huomioida myös kumppanuuskasvien kasvisuvut suunnitelmaa tehdessä, koska kahdella eri viljelyalalla saattaa helpommin olla samaan kasvisukuun kuuluvia kasveja. Silloin on varmistettava, etteivät saman suvun edustajat päädy peräkkäisinä vuosina samalle viljelylohkolle ja siten altistu kasvitaudeille.
Esimerkki vuoroviljelysuunnitelmasta
Vuoroviljelyn nelivuotinen viljelykierto voi näyttää neljän viljelylavan viljelmällä esimerkiksi tällaiselta:
- lava: kurpitsaa (eniten ravinteita tarvitsevat kasvit)
- lava: porkkanaa (hieman vähemmillä ravinteilla pärjäävät kasvit)
- lava: perunaa (jo varsin ravinneköyhässäkin maassa pärjäävät kasvit)
- lava: pensaspapua (viherlannoituskasvit, jotka tuottavat maahan ravinteita)
Kumppanuuskasvien lisääminen mukaan yhtälöön monipuolistaa valikoimaa omalla tavallaan:
- lava: kurpitsa ja samettikukka
- lava: porkkana ja mangoldi
- lava: peruna ja härkäpapu
- lava: pensaspapu ja kehäkukka
Kun nämä lavat ovat myös suhteellisen lähellä toisiaan, kaikkien lavojen kasvit saavat hyötyä samettikukan ja kehäkukan tuholaisia torjuvasta vaikutuksesta.