Ruukkukasvatus on monella tavalla houkutteleva vaihtoehto. Ruukussa useimmat avomaalla haasteelliset asiat ovat puutarhurin hallinnassa: kasvualusta, kastelu, rikkaruohot, sijainti auringon ja lämmön suhteen, tautien ja tuholaisten torjunta. Toisaalta kasvi on ruukussa myös täysin puutarhurin huolenpidon armoilla eli sitä pitää kastella ja lannoittaa huolella ja tarvittaessa siirtää parempaan paikkaan.
Ruukkuun voi laittaa mitä vain, jos…
Periaatteessa ruukussa voi kasvattaa mitä vain. Käytännössä rajoitteena on useimmiten ruukun koko. Omenapuunkin voi istuttaa ruukkuun, jos pystyy hankkimaan tarpeeksi suuren ruukun. Tavallisissa ruukuissa kasvavat parhaiten suhteellisen pienessä multatilassa pärjäävät kasvit. Ruukun mallilla on myös merkitystä eli jos kasvi kasvattaa pitkät juuret alaspäin (porkkana) se tarvitsee korkeamman ruukun, kuin jos sen juuristo kasvaa pinnan lähellä, mutta laajalle (vesimeloni). Kasvin maanpäällistä osaa voi ohjailla kasvamaan ylöspäin tukirakennelmien avulla ja pienentää siten tarvittavaa tilaa (kurpitsat). Kannattaa kuitenkin valita ennemmin iso kuin pieni ruukku kaikille kasveille – liian pienessä ruukussa kastelusta ja ravinteiden riittävyydestä muodostuu nopeasti ongelma.
Iso multatila säästää monilta ongelmilta
Kätevimpiä ovat neliskulmaiset, tasasyvät ruukut. Ne on helpointa sijoittaa useimmiten neliskulmaisiin tiloihin ja ruukun alas asti yhtä leveä multatila takaa enemmän ravinteita kasville, kuin jos ruukku kapenee alaspäin. Tällaisia ruukkuja ei vain niin paljon ole tarjolla.
Janoisille kasveille sopii parhaiten muovinen altakasteluruukku. Sellaisen voi tehdä itsekin. Muoviruukusta kosteus ei haihdu samalla tavalla kuin saviruukusta ja altakastelu tasapainottaa vedensaantia. Kastelun epätasaisuus on nimittäin monesti myös ruukkukasvatuksen ongelma. Tomaateilla se voi aiheuttaa esimerkiksi latvamätää tai hedelmien halkeilua.
Saviruukut näyttävät idyllisiltä, mutta sopivat parhaiten kaktuksille tai pelargoneille, jotka kestävät kuivuutta. Jälkimmäisiä saa silti kesän kuumina päivinä kastella niissä päivittäin.
Tavallisessa ruukussa olisi hyvä olla salaojitus. Sen voi tehdä laittamalla pohjalle jotain materiaalia, joka ei ime vettä, kuten soraa tai murennettua styroksia. sen päälle laitetaan suojakangas (hallaharso käy hyvin), jotta multa ei valu salaojaan. Sen jälkeen ruukku täytetään mullalla tavalliseen tapaan.
Oikeita ravinteita riittävästi
Kesäkukat tarvitsevat runsaasti ravinteita, joten niille on hyvä käyttää kesäkukkamultaa tai mustaa multaa ja laittaa myös varastolannoitus. Mustan mullan ongelma on usein tiivistyminen, kesän mittaan siitä voi tulla hyvinkin koppuraista. Hyötykasveille sopii paremmin puutarhamulta, joka on ilmavampaa. Niilläkin on hyvä muistaa ravinteiden saatavuus kunkin kasvin tarpeiden mukaan. Tomaatille, kurkuille, kurpitsoille ja meloneille tarvitaan runsaasti ravinteita, mutta ei liikaa typpeä, jotta muodostuisi myös hedelmiä eikä vain lehtiä. Helpoimmalla pääsee, kun hankkii niille nimenomaisesti tarkoitettua luonnonlannoitetta, jossa typen, fosforin ja kaliumin suhteet ovat satokasville ihanteelliset.
Varastolannoitus on puutarhurin paras ystävä – lannoite lisätään ruukun sivuun multaan upotettuna ja kasvi käyttää sitä tarpeensa mukaan. Ruukun sivuun siksi, että koko multatila ei olisi yhtä ravinteikasta. Näin kasvi voi kasvattaa juuriaan lannoitteeseen oman tarpeensa mukaan. Kasvista riippuen lannoitetta voi lisätä kerran tai kaksi kesän aikana.
Kastelu kasvin mukaan
Ruukuissa vedensaanti on puutarhurista kiinni eli kastelua tarvitaan paljon. Toisaalta, jos ruukku on taivasalla, on hyvä ottaa huomioon mahdollinen tulva sateen sattuessa. Ruukkupuutarhassa pitääkin seurata niin säätä kuin kasvin olemustakin. Monet kasvit tiedottavat vedentarpeestaan roikuttamalla lehtiään. Mullan todellisen kosteuden selvittää parhaiten työntämällä sormen multaan. Pintamulta saattaa nimittäin kuivahtaa, vaikka alempana olisi vielä hyvinkin kosteaa.
