Kasvit vaikuttavat muihin kasveihin useilla eri tavoilla. Vaikutukset perustuvat lähinnä kemiallisiin eritteisiin tai mekaanisiin tekijöihin.
Karkotus- ja houkuttelukasvit
Kasvit voivat esimerkiksi tuoksullaan harhauttaa tuhohyönteisiä, joko karkottaen niitä tai houkutellen ne luokseen ja säästäen siten kumppanuuskasvin tuholta. Kasvit voivat myös tuottaa kemiallisia yhdisteitä, jotka ovat kasvinsyöjätuholaisille myrkyllisiä, haittaavat niiden ruuansulatusta tai solujen toimintaa.
Sipulit ja erityisesti valkosipuli toimivat karkottajina, kun taas isoköynnöskrassi ja kiinankaali toimivat houkuttelijoina. Houkutuskasvina voi toimia eri kasvilaji tai viljelykasvin eri lajike tai vain eri kasvuvaiheessa oleva saman lajikkeen yksilö. Houkutuskasvien tehtävänä on kerätä tuholaiset tietyille kasveille, joista ne voidaan torjua ja siten säästää varsinaiset viljelykasvit. Eri tuholaisille toimivat houkuttelijoina ja karkottajina eri kasvit.
Kasvit voivat myös erittää kemiallisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat muihin kasveihin, taudinaiheuttajiin tai hyönteisiin. Ristikukkaiskasvit esimerkiksi erittävät tuholaisen vahingoittamasta lehdestä glukosinolaatteja, jotka houkuttelevat petohyönteisiä paikalle syömään tuholaisia, mutta muuttuvat bakteerien vaikutuksesta tuholaisille myrkyllisiksi haihtuviksi yhdisteiksi. Juuristosta erittyvät kemikaalit voivat vaikuttaa maaperän eliöihin, esimerkiksi samettikukista erittyvä kemiallinen yhdiste karkottaa porkkanakemppejä ja ankeroisia.
Kasvun estäminen tai edistäminen
Brassica-suvun kasvit eli esimerkiksi kaalit erittävät kasvua estävää kemikaalia, jolla voi hillitä rikkaruohojen kasvua, mutta se voi myös haitata viljelykasvien kasvua. Jotkut kasvit ovat erikoistuneet sitomaan typpeä ilmasta, kuten esimerkiksi herneet ja pavut. Ne luovuttavat sitä juuristostaan myös muille kasveille.
Allelokemikaaleja voi olla missä tahansa kasvin osissa, mutta suurin osa allelopaattisista kasveista varastoi allelokemikaaleja lehtiinsä, erityisesti syksyllä. Kun lehdet sitten tippuvat ja maatuvat, ne voivat vaikuttaa vieruskasveihin. Jotkut kasvit erittävät myrkkyjä juuristonsa kautta ja ne kulkeutuvat siten toisten kasvien juuristoihin.
Esimerkiksi saksanpähkinäpensas varastoi myrkyllistä juglonia nupuissaan, pähkinänkuorissaan ja juurissaan. Jugloni säilyy maaperässä pensaan ympärillä. Se vaikuttaa haitallisesti erityisesti koisokasveihin, atsaleoihin, mäntyihin ja koivuihin.
Tuki ja suoja
Kasvin vaikutus toisiin kasveihin voi olla myös mekaaninen. Auringonkukan varsi voi toimia kiipeilytukena tai raparperi voi tuoda varjoa ja tuulensuojaa. Kesäkurpitsa voi toimia katteena ja estää rikkakasveja kasvamasta.
Huonot kumppanit
Toisaalta kasvit voivat myös kilpailla keskenään samoista ravinteista tai samaan kasvisukuun kuuluvat kasvit olla alttiita samoille taudeille tai tuholaisille. Tällaiset kasvit ovat huonoja kumppaneita toisilleen ja niitä ei tulisi istuttaa toistensa välittömään läheisyyteen.