Peruna on yksi suosituimpia kotipuutarhureiden kasvattamia kasveja, eikä suotta. Se on helppo ja satovarma ja kasvaa lähes missä vain. Perunaa voikin viljellä niin perinteisellä perunamaalla, lavakauluksessa, ämpärissä kuin heinäpaalissakin.
Peruna saapui Eurooppaan 1500-luvulla ja sen kasvatuksen aloitti belgialainen kasvitieteilijä, joka oli saanut paaville lahjoitetuista perunoista pari mukulaa itselleen. Näistä potuista alkoi eurooppalaisen perunan tarina, jonka jälkeläisiä monet suomalaisetkin lajikkeet ovat.
Suomeen peruna kulkeutui ensin Ruotsista Fagervikin ruukkiin 1700-luvulla, mutta myös Pommerin sodasta palaavien sotilaiden taskuissa Euraan, Kiukaan kartanoon. Siellä näistä Pommerin perunoista kehittyi vuosien saatossa eräs tunnetuimmista maatiaisperunoista, Vaaniin Herkku.
Lemi punainen -perunalla on myös sotaisa historia takanaan. Se kulkeutui Lemille 1800-luvulla Turkin sodasta palaavien sotilaiden mukana ja sitä on kasvatettu Lemillä siitä lähtien eli 150 vuotta.
Vanhoilla perunakannoilla on kiehtovia nimiä, kuten Lohtajan laivaperuna, Musta manteli tai Purppurasilmä. Perunoissa riittää valinnanvaraa, koska eri lajikkeita on satoja. Monet niistä ovat sopeutuneet hyvinkin tarkasti oman kasvupaikkansa ilmastoon ja olosuhteisiin. Esimerkiksi Lapin puikulaa on vaikea saada onnistumaan Etelä-Suomessa.
Vanhoja perunalajikkeita voi ostaa Nordgenin verkkokaupasta. Myynti alkaa maaliskuun alussa ja perunat menevät yleensä saman tien, joten kiinnostuneiden kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Tänä vuonna tarjolla oli siemenperunoita esimerkiksi parsaperunasta, Tammiston Aikaisesta, Congosta ja Gammal Svensk Rödistä, joka tunnetaan Suomessa nimellä Haalikas.
Idätys
Perunan kasvatus kannattaa aloittaa idätyksellä. Se nopeuttaa kasvua ja aientaa satoa. Siemenperunat voi asettaa vaikkapa pahviseen kananmunarasiaan, josta kansi on poistettu ja asettaa valoisaan, mutta viileään paikkaan. Iduista muodostuu silloin napakoita ja ne vihertyvät hyvin. Tällaiset idut pysyvät hyvin kiinni perunassa, toisin kuin vaaleat pimeässä varastossa tulleet idut. Huoneenlämmössä idätys kestää 2-3 viikkoa.
Istutus
Peruna tulisi istuttaa maahan vasta, kun maa on lämminnyt +8 – +10 asteiseksi. Kylmässä maassa kasvu hidastuu tai liian kylmässä peruna saattaa jopa mädäntyä. Perunoille tehdään 10 cm syvä vako, johon ne istutetaan. Perunamaalla jätetään tarpeeksi leveä riviväli multausta varten, lavakauluksessa perunat voi istuttaa tiheämpään. Yhteen lavakaulukseen mahtuu noin 9 siemenperunaa. Perunat istutetaan niin, että mahdollisimman monta itua olisi ylöspäin. Perunat peitetään n 5 cm multakerroksella niin, että versot pääsevät nopeasti päivänvaloon. Varhain istutetut perunat voi peittää kasvuharsolla.
Kun taimet ovat kasvaneet 15-20 cm pitkiksi, on aika mullata kasvusto. Multaa lisätään siis taimien varsille niin, että vain latvat jäävät näkyviin. Multaus on tärkeää, jotta uudet kehittyvät mukulat saavat kasvutilaa maan alla. Multaus uusitaan vielä myöhemmin ainakin kerran.
Perunat tarvitsevat säännöllisesti vettä, eivätkä saa päästä kuivumaan. Näin ne kehittyvät hyvää tahtia, eivätkä halkeile tai saa perunarupea.
Ämpärikasvatuksessa astian pohjalle laitetaan 10-15 cm multaa, jonka päälle perunat asetetaan. Päälle lisätään saman verran multaa ja kastellaan hyvin. Versojen kasvaessa ämpäriin lisätään multaa niin, että mukulat pysyvät aina pimeässä mullan alla. Multausta jatketaan niin kauan kuin ämpärissä riittää tilaa. Ämpärikasvatuksessa on erityisen tärkeää huolehtia kastelusta, sillä perunat eivät saa päästä kuivumaan. Toisaalta liikaa ei pidä myöskään kastella.
Perunan maulle, rakenteelle ja ravintoarvoille paras tulos syntyy maaperässä, jonka pH on 5,8-6,8.
Sadonkorjuu
Heti syötäväksi perunoita voi korjata aina kun mukulat ovat sopivan kokoisia. Perunan kasvuaika vaihtelee lajikkeesta riippuen 8-12 viikon välillä. Kasvuston taantuessa (usein mahdollisen kukinnan jälkeen), varret on hyvä poistaa ja viedä pois perunamaalta.
Varret tulisi myös leikata, jos epäilee perunaruton iskeneen kasvustoon. Varsien poiston jälkeen mukuloiden annetaan vahvistaa kuortaan 10-14 vrk ja sen jälkeen sato voidaan nostaa. Perunoiden kannattaa antaa kuivahtaa ensin ja varastoida ne sitten jääkaappiin.
Perunarutto
Perunarutto on valitettavan yleinen perunanvitsaus. Ruton tunnistaa lehtiin syntyvistä tummista laikuista. Myös varsiin voi tulla tummia laikkuja tai juovia. Jos tauti pääsee etenemään, koko varsisto mustuu ja kuolee ja perunasato on menetetty.
Siksi kannattaakin tarkkailla perunakasvustoa säännöllisesti ja heti, jos huomaa jotain oireita, poistaa mustuneet lehdet tai varret. Jos tauti on päässyt etenemään mukulaan saakka, sen pinnalla on kuopalla olevia, mustia alueita. Tällaisia perunoita ei pidä syödä.
Perunarutto leviää erityisesti lämpimissä ja kosteissa oloissa, joten kesän säät vaikuttavat osaltaan ruttosienen leviämiseen. Kasvuston pitäminen suhteellisen ilmavana auttaa myös välttämään taudin iskemistä. Tärkeä keino tautien välttämiseksi on viljelykierto. Perunaa kannattaa kasvattaa samassa paikassa vain 3-4 vuoden välein.
Perunarupi
Perunarupi on lähinnä kosmeettinen haitta, mutta sitä voi ehkäistä huolehtimalla säännöllisestä kastelusta kuivina kausina. Ruven esiintymiseen vaikuttaa myös maaperän korkea pH-arvo sekä lajikkeen alttius ruvelle (’Siikli’, ’Annabelle’).
