Heimo: Asparagaceae
Hyvä kumppani: särkynytsydän, jaloangervo, kurjenpolvi, hedelmäpuut
Kuunliljat ovat kotoisin Koillis-Aasiasta. Ensimmäiset kuunliljat saapuivat Eurooppaan 1700-luvun lopulla ja sen jälkeen niiden voittokulku on ollut tasaista. Kuunliljat ovat suosittuja varjoisen paikan perennoja, joiden erilaiset lajikkeet mahdollistavat näyttävien istutusten tekemisen. Kuunliljoilla pääosassa ovat isot lehdet, joiden väritys vaihtelee syvän vihreästä keltaiseen ja valkoraidalliseen. Kuunlilja sopii hyvin hedelmäpuiden alle kasvamaan. Se muodostaa peittävän lehtimassan, joka pidättää kosteutta maassa.
Kuunliljat maistuvat kotiloille, mutta niitä voivat syödä myös ihmiset. Kuunliljan kevätversoja voi valmistaa kuten parsaa, ja avautuneet lehdet sekä kukat ovat myös syötäviä. Maukkain lehtisato saadaan toukokuussa vielä rullalla olevista versoista. Nuput ja kukat ovat parhaimmillaan kesä-heinäkuussa. Avautuneista lehdistä voi tehdä viininlehtikääryleiden tapaisia täytettyjä kääröjä tai pilkkoa keittoihin ja paistoksiin. Kukkien nuput sopivat ruokien koristeluun.
Vaikka kuunlilja sopiikin ihmisen syötäväksi, koirille ja kissoille se on myrkyllinen. Kuunliljassa on saponiineja, jotka eivät sovi niille.