Heimo: Cucurbitaceae
Hyvä kumppani: pensaspapu, herne, fenkoli, kaalit, salaatti, porkkana, punajuuri, selleri, pinaatti, salkopapu, maissi, sipuli, valkosipuli, tilli, persilja, auringonkukka, kehäkukka, koristekrassi, retiisi, viher- eli kevätsipuli, ruohosipuli
Huono kumppani: peruna, retiisi, retikka, tomaatti, salvia, rosmariini, timjami, iisoppi
Muuta: Retiisistä on ristiriitaista tietoa, se voi karkottaa tuholaisia kurkusta ja olla siten myös hyvä kumppani.
Kurkkua voi suojata istuttamalla kevätsipulia tai ruohosipulia tiiviisti kurkuntaimen ympärille niin, että niiden juuristot muodostavat suojan kurkun juuriston ympärille. Kevätsipuli ja ruohosipuli tuottavat juurillaan antibakteerista burkholderia gladiolia, joka torjuu kurkkua uhkaavia kasvitauteja. Samalla kevät- ja ruohosipulin voimakkaasti tuoksuvat lehdet karkottavat tuholaisia.
Kurkku on todennäköisesti alun perin kotoisin Afrikasta, josta se on siirtynyt Aasiaan ja jatkanut kehitystään siellä. Viljellyn kurkun kantamuotoa löytyy luonnosta Himalajan vuoriston etelärinteiltä. Kurkkua on syöty koko ihmiskunnan historian ajan. Intiassa se tunnetaan viljelykasvina jo 3000 vuoden takaa.
Vanhimmat tiedot kurkusta ovat Egyptistä. Theban kuolleiden kaupungin hautapiirroksissa on kuvia kurkuista, kuten myös temppelifreskoissa. Vuoden 600 eaa. tienoilla kurkku levisi Kreikkaan. Pliniuksen mukaan Ateenan lähellä sijainneen Mekonen kaupungin nimi muutettiin Sikyoniksi eli kurkkukaupungiksi sen suurten kurkkuviljelmien takia. Kurkku on myös mainittu raamatussa (neljäs Mooseksen kirja 11:5, Jesaja 1:8). Roomalaisetkin tunsivat kurkun, jota kasvatettiin jo antiikin aikoina siirrettävissä astioissa.
Kurkku levisi vähitellen pohjoisempaan Eurooppaan: 800-luvulla Ranskaan, 1300-luvulla Englantiin, 1500-luvulla Amerikkaan. 1600-luvulla kurkku oli Alankomaissa jo suosittu vihannes.
Kurkku on yksivuotinen, kylmänarka kasvi. Kurkku tuottaa vihanneshedelmiä eli marjoja, jotka ovat kypsinä yleensä vihreitä, kellertäviä tai joskus valkoisia. Kurkuissa on paljon lajikekohtaisia eroja. Nykyisin viljeltävät kurkkulajikkeet ovat lähes poikkeuksetta karvasaineettomia, eikä niissä siten ole entisten kurkkulajikkeiden kitkeryyttä.