Kumppanuuskasviviljelyllä on pitkä historia. Modernin maatalouden aikana kumppanuuskasviviljely on kuitenkin suurelta osin painunut unholaan länsimaissa. Tehokkaat lannoitteet ja kemialliset torjunta-aineet toivat nopean avun viljelyn ongelmiin ja mahdollistivat valtavat yhden viljelykasvin monokulttuurit. Tällainen viljelymuoto on kätevä, kun sato voidaan korjata koneellisesti ja sen tuotanto on näennäisen varmaa.
Ajan myötä on kuitenkin selvinnyt, että väkilannoitteet johtavat maaperän köyhtymiseen, torjunta-aineet osuvat viljelijöiden omaan nilkkaan tuhotessaan myös pölyttäjähyönteisiä ja yhden lajin monokulttuurit ovat erityisen haavoittuvaisia kasvitautien ja tuholaisten suhteen.
Kumppanuuskasviviljely tuo monimuotoisuuden puutarhaan
Kehittyvissä maissa, joissa suuri osa maataloudesta on edelleen kotitarveviljelyä, kumppanuuskasviviljely on laajasti käytössä. Erityisesti silloin, kun pieneltä maa-alalta pitää saada mahdollisimman suuri sato ja työvoimaa on runsaasti käytössä, kumppanuuskasviviljely tarjoaa hyvät mahdollisuudet sadon kasvattamiseen.
Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Kiinassa kumppanuuskasviviljely tai sekaviljely ovatkin edelleen suosittuja. Euroopassakin sitä harjoitetaan esimerkiksi Sveitsin ”pâturage boisé” -alueilla tai Välimeren ympäristön ”coltura promiscua” -alueilla, jotka kummatkin yhdistävät puita ja niiden alla kasvatettavia viljelykasveja eli harjoittavat peltometsäviljelyä.
Peltometsäviljelyssä käytetään usein puulajeja, jotka sitovat typpeä biologisesti palkokasvien tapaan. Lisäksi puut estävät eroosiota ja tarjoavat niiden alla kasvaville kasveille suojaa auringon paahteelta ja auttavat muodostamaan kosteamman mikroilmaston kasvualueelle. Luomuviljelyssä sekaviljely on kasvava suuntaus myös muualla Euroopassa.
Kolme sisarta
Tunnetuin historiallinen kumppanuuskasviyhdistelmä on ”kolme sisarta”. Tämä Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden käyttämä yhdistelmä hyödyntää maissin, pavun ja kurpitsan toisilleen tarjoamat edut kasvattamalla niitä yhdessä. Kurpitsa toimii isoine lehtineen katekasvina kasvukauden alussa, estäen rikkaruohojen kasvua ja pidättäen kosteutta maassa. Maissin ja pavun kasvu myöhemmin kasvukaudella ylläpitää kummankin latvuksen kosteutta ja maksimoi auringonvalon käytön. Kasvaessaan korkeamman kasvin varjossa, matalamman kasvin on todettu käyttävän tehokkaammin hyväkseen auringonvaloa kuin kasvaessaan yksin. Papu tarjoaa sekä maissille että kurpitsalle ravinteita tuottaessaan typpeä maaperään.