Heimo: Tropaeolaceae
Hyvä kumppani: parsakaali, kaalit, kukkakaali, kurkku, lehtikaali, kurpitsa, kyssäkaali, retiisi, kesäkurpitsa, tomaatti, peruna, hedelmäpuut
Muuta: edistää muiden kasvien kasvua
Aloita esikasvatus 8 viikkoa ennen ulosistutusta. Siementen liottaminen vedessä parin tunnin ajan voi nopeuttaa itämistä. Kylvä 1-2 siementä / ruukku ja pidä huoneenlämmössä, kunnes siemenet ovat itäneet. Sen jälkeen siirrä valoisaan ja viileään paikkaan.
Puutarhassa isoköynnöskrassi viihtyy auringossa, jossa se kukkii runsaasti pitkälle syksyyn. Typpilannoitusta kannattaa välttää, koska se saa köynnöskrassin kasvattamaan lehtiä kukkien sijasta. Isoköynnöskrassia voi kasvattaa säleikössä tai antaa sen levitä maata pitkin, jolloin isot lehdet toimivat varjostuksena ja pidättävät kosteutta maassa. Kukat houkuttelevat pölyttäjiä.
Isoköynnöskrassi on kotoisin Etelä-Amerikasta. 1500-luvulla espanjalaiset tutkimusmatkailijat toivat sen Perusta Eurooppaan. Sitä kutsuttiin silloin Perun tulipunaiseksi kukaksi. Isoköynnöskrassi kuuluu kukkivien krassien Tropaeolum-sukuun. Muita krassisukuja ovat isovesikrassi (Nasturtium) ja vihanneskrassi (Lepidium). Näitä kahta viljellään hyötykasveina.
Sitä viljellään koristekasvina, mutta sen kukkia ja hedelmiä voi myös käyttää mausteena kapriksen tapaan. Myös lehdet ovat syötäviä ja niissä on pippurinen maku. Isoköynnöskrassi toimi merimiesten C-vitamiinin lähteenä, jo ennen kuin C-vitamiinin merkitystä keripukin ehkäisyssä tiedettiin.
Isoköynnöskrassin erikoisuus ovat sen lehdet, jotka pysyvät aina kuivina ja puhtaina. Ilmiö tunnetaan lootusefektinä ja se on saanut nimensä lootuksen lehdistä. Niissä on epätasainen vahakerros, joka estää veden pääsyn lehden sisään. Kun lehdelle putoaa vettä, siitä muodostuu pisara. Pisaran valuessa pois lehdeltä, se vie mukanaan lehden pintaan tarttunutta likaa.