Omenapuut ovat suomalaisen pihan vakiopuita, mutta myös muita hedelmäpuita kannattaa kokeilla. Sopivassa paikassa menestyvät kirsikat, luumut, kriikunat, päärynät ja jopa persikat tai aprikoosit.
Oleellista on, että hedelmätarhalle on varattuna lämmin ja vähätuulinen paikka läpäisevällä maalla. Kasvuvyöhykkeellä on merkitystä, mutta vielä tärkeämpi on paikan oma mikroilmasto. Lajikevalinnalla voi myös vaikuttaa paljon puiden kestävyyteen ja kasvitautien välttämiseen. Koska myös eläimet pitävät hedelmäpuista, tarha on syytä suojata peuroilta ja jäniksiltä sekä nuoret rungot myyriltä. Hedelmäpuut vaativat myös lajikekohtaista hoitoa, johon voi kuulua kastelun ja lannoituksen ohella leikkaaminen ja rungon tukeminen sekä oksien taivutus.
Hedelmätarhan perustaminen
Hedelmätarhaa perustaessa on hyvä tarkastella muutamaa olennaisesti sen menestykseen vaikuttavaa tekijää:
- kasvuvyöhyke: mitä pohjoisempana ollaan, sitä rankemmat olosuhteet ovat puille
- mikroilmasto: puutarhan sijainti ja suojaisuus voivat muuttaa kasvuvyöhykettä merkittävästi
- maalaji ja maanparannus: hedelmäpuut viihtyvät kevyissä, lämpimissä ja läpäisevissä maissa. Turvemaalla hedelmätarha ei menesty.
- kumpuilevuus ja kaltevuudet ilmansuuntien suhteen: etelärinteessä olosuhteet ovat paljon suotuisammat kuin pohjoisrinteessä. Kummun hyötyjä voi tehdä omaan puutarhaan kohopenkki-istutuksella.
- tuulisuus: miten onnistuu pölytys ja kuinka pian talven märkyys katoaa maaperästä?
- taimien hankkiminen: ostatko tai vartatko itse perusrunkoihin?
- suojautuminen eläimiltä: onko alueella ongelmaa peuroista, jäniksistä tai myyristä?
Lajikevalinta
Lajikevalinnalla voi vaikuttaa paljon hedelmätarhan menestymisen mahdollisuuksiin. Kun lajike sopii paikallisiin olosuhteisiin, sillä on heti paremmat mahdollisuudet kukoistaa. Toisilla lajikkeilla on geneettistä taudinkestävyyttä ja kylmänkestävyyttä, joka auttaa niitä selviytymään pohjoisissa olosuhteissa paremmin. Lajike vaikuttaa myös hedelmien makuun ja puun satoisuuteen. Sillä valitseeko normaalikokoisen puun vai kääpiön on omat vaikutuksensa tilankäytön ja sadon määrän osalta. Normaalipuusta voi tulla satoa jopa useampi sata kiloa, kääpiöpuusta ehkä 15 kg. Perhehedelmäpuulla saadaan useita lajikkeita mahtumaan pieneenkin puutarhaan.
Istutus
Nuoria taimia istuttaessa 1-vuotias piiskataimi on minimikoko puulle. Taimi kannattaa istuttaa aina kumpuun, joka parantaa juuriston selviytymistä talvesta. Istutus tulisi tehdä joko keväällä juhannukseen mennessä tai sitten myöhään syksyllä. Herkemmillä lajikkeilla kevätistutus on varmempi. Istutettaessa sekä istutuskuoppa, että taimipaakku tulee kastella kunnolla. Ennen taimen istutusta lisätään maahan kalkkia ja lannoitetta. Uusia taimia kastellaan ensimmäisinä vuosina. Kääpiöpuiden kohdalla asiaa voi harkita – kastelu usein haittaa niiden kunnollista juurtumista, koska juuret hakeutuvat ”helpon” veden luokse ja jäävät siten usein pinnallisiksi. Typpilannoitusta annetaan vain ennen juhannusta, syyslannoite taas jo heinä-elokuussa, jotta puut ehtivät käyttää sen hyväkseen.
Omenapuiden leikkaus
Hedelmäpuilla on laji- ja lajikekohtaisia leikkaamistapoja. Omenapuita kuitenkin leikataan yleensä eniten ja se on myös sadon tuoton kannalta tarpeellista. Normaalikokoisilla puilla leikkaaminen on tarpeen puun kasvun ohjaamiseksi oikeaan suuntaan. Puussa tavoitellaan kartiomuotoa, jotta lumi ei kasaannu puun päälle ja revi oksia. Kilpalatvat poistetaan, kuten myös ylöspäin kasvavat oksat. Latvusta leikataan joka vuosi niin, että edellisen vuoden kasvua jätetään noin 30 cm. Siihen muodostuu uutta kasvua ja hedelmiä tuottavia oksia. Leikkaaminen keväällä lisää kasvua, mutta toisaalta vähentää kukkasilmujen muodostumista. Uudet oksat ohjataan kasvamaan sivulle päin.
Sadonkorjuu
Sato korjataan sen valmistuessa helläkätisesti ja omenat varastoidaan heti viileään. Varastointiaika on lajikekohtainen. Kesäomenat säilyvät hyvinä vain pari viikkoa, syysomenat pari kuukautta. Talviomenat voivat hyvin varastoituina kestää jopa seuraavaan kevääseen.
