Täyttyvätkö sisätilat taimipurkeista jo maaliskuussa? Puutarhatrendit kulkevat kausissa kuten muukin muoti. Jo useita vuosia esikasvatusohjeet ovat täyttäneet keväällä niin somen kuin puutarhalehdetkin, ja on helposti vaikuttanut siltä, että maaliskuussa on jo myöhäistä kylvää mitään. Tänä keväänä suunta tuntuu kääntyneen: yhä useampi on kyllästynyt taimikaaokseen ja esikasvatettujen taimien totuttamiseen ulkoilmaan.
Kannattaako esikasvatus?
Esikasvatuksella varmistetaan pitkän kasvuajan vaatimien kasvien sadon tuottaminen Suomen lyhyen kasvukauden aikana. Nykyään kuitenkin esikasvatetaan paljon myös sellaisia kasveja, jotka ehtivät aivan hyvin tuottaa satoa tai kukkia, mutta aloittavat sen ilman esikasvatusta vasta heinä-elokuussa.
Jos sinulla ei ole lämmitettyä kasvihuonetta, valtaisa määrä esikasvatettavia taimia sisätiloissa koettelee hermoja, mutta tarkoittaa myös honteloita taimia. Ulosistutuksen jälkeen ne usein jurovat pari viikkoa totutellessaan uuteen paikkaan ja menettävät näin esikasvatuksen hyödyt.
Myös esikasvatuksen aloittaminen aivan liian aikaisin saattaa monet kotipuutarhurit ongelmiin taimiensa kanssa. Tomaatteja kylvetään jo tammi-helmikuussa, unohtaen että ne ovat silloin jo maalis-huhtikuussa valmiita ulos istuttamiseen. Jos lämmitettyä kasvihuonetta ei ole käytössä, taimet pahimmillaan kuolevat odotellessaan isompiin ruukkuihin ja valoisampiin olosuhteisiin pääsyä parikin kuukautta.
Maltti on valttia!
Kohtuus kaikessa tuntuu ehkä tylsältä, mutta on usein toimivaa. Esikasvatus kannattaa niillä kasveilla, joille lämpö on elinehto ja sopivaan aikaan huomioiden kasvin tarvitsema kasvuaika.
Chilit, paprikat ja munakoisot eivät kestä kylmää ja vaativat aikaa sadontuottamiseen. Ne kannattaa kylvää esikasvatukseen aikaisin (tammikuun alusta maaliskuun alkuun) ja siirtää ulos tai kasvihuoneeseen vasta kun yötkin ovat lämpimiä.
Tomaatti on näitä nopeampi ja venähtää erittäin helposti liian pitkäksi. Sen kylvö esikasvatukseen kannattaa suosiolla jättää maalis-huhtikuun vaihteeseen, jos ei ole lämmitettyä kasvihuonetta, jonne taimet voisi siirtää.
Kurkut ja kurpitsat kasvavat nopeasti ja niille riittää hyvin kylvö huhti-toukokuussa. Ne myös kärsivät liian pitkästä ajasta taimiruukussa eli taimi pitäisi saada tarpeeksi pienenä siirrettyä varsinaiseen kasvupaikkaansa. Oman puutarhan mikroilmasto ja kasvin tulevan sijoituspaikan lämpötilakehitys kannattaa huomioida tarkkaan kylvöaikaa suunnitellessa. Jos kurkku tai kurpitsa tulee avomaalle, sen voi kylvää huoleti vasta toukokuun loppupuolella. Jos se sijoittuu kasvihuoneeseen, parvekkeelle tai muuhun jo aiemmin lämpimään paikkaan, kylvöäkin voi aikaistaa.
Koristekasveissa esikasvatuksella voidaan aikaistaa kukintaa. Käytännössä perennoilla tämä tarkoittaa kuitenkin viimeistään maaliskuussa aloitettua esikasvatusta, useimmiten aikaisempaa kylvöä. Helpompi tapa onkin suorakylvää perennat ulos jo edellisenä kesänä heinä-elokuussa, syksyllä ilmojen viilettyä loka-marraskuussa tai talvikylvönä helmi-maaliskuussa.
Suorakylvöllä vahvoja taimia
Suorakylvöä kannattaa suosia aina kun se on mahdollista kasvin kasvuajan puitteissa. Suorakylvö tuottaa vahvemman juuriston, se on helppoa ja taimi tottuu alusta saakka ulkoilmaan. Tarvitsee vähemmän ruukkuja ja ostomultaa, saati kasvivaloja.
Toisaalta suorakylvön onnistumisessa on myös omat niksinsä. Kasvin kylvöaika pitää tietää, jotta sen osaa kylvää oikeaan aikaan. Toukokuussa ulkolämpötila vaihtelee usein paljonkin, samoin kosteus. Kaikki siemenet eivät selviä liian kylmässä tai kosteassa maassa. Pienet taimet on hyvä suojata hallaharsolla niin kylmää, aurinkoa kuin eläimiäkin vastaan. Suorakylvö sopii vain niille kasveille, jotka ehtivät tuottaa satoa lyhyen kasvukauden aikana.
Kummallekin on paikkansa
Esikasvatus kannattaa niillä kasveilla, joille se on elinehto. Suorakylvö on parempi vaihtoehto, kun kasvin kasvuaika sen sallii ja jos kasvihuonetta ei ole käytössä. Talvikylvöt auttavat helpottamaan taimiruuhkaa ja tuottamaan kestävämpiä taimia. Puutarhassa kannattaa hyödyntää kaikkia keinoja!