Allelopatialla on merkittävä rooli kumppanuuskasviviljelyssä. Kasvien allelopaattiset ominaisuudet määrittävät niiden hyviä ja huonoja kasvikumppaneita sekä käyttömahdollisuuksia kumppanuuskasviviljelyssä. Kaikki kasvit eivät kuitenkaan ole allelopaattisia. Osalla kumppanuuskasveista on lähinnä mekaanisia vaikutuksia, esimerkiksi varjostus, kasvutuki tai maaperän peittäminen ja siten kosteuden pidättäminen kasvualustassa.
Tutkimuksissa on todettu useita kumppanuuskasviviljelyn etuja myös kaupallisessa viljelyssä. Kaksi merkittävää etua ovat tuholaistorjunta ja pölyttäjien elinolosuhteiden paraneminen. Maailmanlaajuisesti 30% viljelysadoista tuhoutuu tuhohyönteisten takia. Samaan aikaan pölyttäjäkato vaikuttaa satoihin vähentävästi. Kumppanuuskasviviljely auttaa näihin molempiin ongelmiin luomalla monimuotoisemman ympäristön, jossa on enemmän ja monipuolisemmin resursseja hyödyllisille organismeille – olivat ne mikro-organismeja, pölyttäjiä tai petohyönteisiä.
Kumppanuuskasviviljelyllä on pitkä historia. Modernin maatalouden aikana kumppanuuskasviviljely on kuitenkin suurelta osin painunut unholaan länsimaissa. Tehokkaat lannoitteet ja kemialliset torjunta-aineet toivat nopean avun viljelyn ongelmiin ja mahdollistivat valtavat yhden viljelykasvin monokulttuurit.
Kumppanuuskasviviljely tai maanviljelyn yhteydessä käytetty termi sekaviljely tarkoittaa eri kasvilajien yhtäaikaista viljelyä samalla alueella, jotta saavutettaisiin hyötyjä kasvussa, tuholaistorjunnassa tai viljelyn tehokkuudessa. Kumppanuuskasviviljelyssä pyritään maksimoimaan erilaisista kasvutekijöistä, kuten valosta, vedestä, tilasta ja ravinteista, saatava hyöty.